Jäljellä on enää yksi työpäivä ennen joulua. Sen päivän työkseni osui valmistaa hyväntekeväisyyskorumme, Suojassa-sarjan riipusta. Se on Kalevala Korun panos uuden lastensairaalan rakentamiseen.
Etenkin näin joulun alla ajatus viipyilee enemmänkin auttamisessa ja näissä pienimmissä, jotka vielä monta vuotta tarvitsevat hoivaa ja suojaa läheisiltään, mutta myös meiltä muilta silloin kun yhteiskunta ei pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Kansalaiskeräyksillä on Suomessa pitkä historia, ja usein keräykset ovat kohdistuneet juuri lapsiin, esimerkiksi koulutukseen aikoina, jolloin julkista koululaitosta ei vielä ollut.
Lapset ovat kauaskantoinen auttamiskohde. Se hyvä, mikä tehdään nyt, kantaa hedelmää vielä vuosikymmenten päässä. Siksi lasten ja nuorten auttaminen on niin monen sydäntä lähellä. Ja kukapa, joka on joskus lapselleen apua saanut, ei haluaisi sitä samaa hyvää myös toisille?
Itsekin ajattelen kiitollisuudella niitä kertoja, kun olen Lastenklinikalla omieni kanssa käynyt. Vierailujen sarja alkoi vanhemman tyttöni vauva-aikana. Äkkiä hän ei vain kasvanut enää. Pontevasta vauvasta tuli hintelä ja suurisilmäinen itkeskelijä, jolle ei ruokakaan maistunut. Neuvolan käyrät näyttivät murheellisen laskusuuntaisilta, ja niiden pudottua kriittisen rajan alle saimme lähetteen tutkimuksiin.
Loppujen lopuksi ei koskaan selvinnyt ihan tarkasti, mikä tytön kuihdutti ja hidasti kasvun niin kitsaaksi, mutta huolesta harmaalle äidille oli suureksi tueksi, että häntä seurattiin, tutkittiin ja pidettiin huolta, ettei mikään vakavampi sairaus päässyt piileskelemään oireiden takana.
Monivuotisen ja -polvisen hoitosuhteen aikana olimme myös säännöllisesti lasten avo-osasto 10:n asiakkaina. Siellä jos missä mahdollisuuksien mukaan kodikkaaksi somistetut tilat ja elämänmyönteinen ilmapiiri olivat tervetullut kontrasti välillä hyvinkin sairaiden pikkupotilaiden tilanteeseen. Siellä käyminen myös muistutti aina terveesti mieleen, miten suuri onni ja etuoikeus on ihan tavallinen arkinen elämä.
Ja sitten on ollut näitä yllätyskäyntejä tämän toisen tapauksen kanssa, kun on pitänyt milloin kuvata päätä tai kättä, milloin tikata jalkaa. Pikkumurheita onneksi kaikki, mutta yhtä suurella huolella ne on hoidettu jokainen.
Kahden terveen lapsen äitinä minulla on paljon mistä olla kiitollinen. Sitä samaa onnea toivon kaikille muillekin äideille ja isille.
Onnellista joulua!
T: Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti