Olen sitä mallia joulunviettäjiä, joiden mielestä joulu ei tule itsekseen, se tulee tekemällä. Niin olen aina sanonut.
Joku hankkii lahjat viimeisenä päivänä ennen joulupukin tuloa ja löytää juuri ja juuri ajoissa vihreähkön kuusen, josta nyt ainakin puun laji selviää. Jos neulasia on valmiiksi vähänlaisesti, niin sehän on kuusen myöhempinä vaiheina vain eduksi, kun neulasia on näin ollen vähemmän myös väärissä paikoissa väärään aikaan, kuten jalkapohjissa ja lattianraoissa juhannuksena. Joulukortit voi hoitaa sähköisesti, jos sattuu muistamaan. Tälle ihmislajille eineslaatikko käy jouluruuasta siinä kuin mikä tahansa muukin juuresmuusi, eikä kynttilänvalossa ole niin nökönnuukaa vilistääkö nurkissa villakoiria yksi vai kennelin verran.
Joulu on jokaiselle omanlaisensa. Tekijätyypille voi vuosien mittaan käydä niinkin, että pienistä viattomista perinteistä kasvaa ahmatteja, jotka hotkaisevat koko juhlan. Joulusuorittajalla on vaarana kadota tykkänään perinnejoulun vaatimuksiin. Periaatteessa on kivaa tehdä laatikot itse. Ne ovat helppoja, hyviä, halpoja ja vielä lähiruokaakin. Kaikki eivät pidä perinteisistä jouluruuista, joten jotain muutakin on hyvä varata pöytään. Kalat ovat juhlapöydän herkkua ja itse tehden saa kalapöytäänkin sitä mistä eniten pitää. Ostetut piparit eivät ole mistään kotoisin ja pakastetaikina on rienausta, joten äkkiäkös sen taikinan pyöräyttää ja lasten kanssa leipaisee. Lahjat on mukava valita ajatuksen kanssa ajoissa, jottei joudu kaikkein pahimpaan ruuhkaan tuupittavaksi - no, aina joutuu kuitenkin, mutta pyrkimys on, ettei joutuisi.
Puhdas koti on juhlaa jo itsessään, eli joulusiivous, kodin koristeet ja pöytäliinojen silitys kuuluvat joulupuuhiin, supersuorittajilla vielä jouluverhojen ja -mattojenkin laitto. Joulu-alkuisten tekemisten lista voi venähtää hämmästyttäviin mittoihin melkein huomaamatta.
Pidän aivan vilpittömästi joulun tekemisestä, mutta tämän joulunaluksen olen ollut erinäisten virusten yhdessä ja erikseen suorittamien hyökkäysten kohteena ahkerammin kuin olisi kohtuullista. Vaativin suorittamani joulupuuha on ollut kalenterin luukkujen avaaminen. Samalla se tosin on myös ollut ainoa panokseni jouluvalmisteluille. Ei ole kehumista.
Ehkä joulu 2013 onkin uudenlaisen joulunviettoperinteen alku. Kysyin perheeltäni yhtä tärkeää asiaa joulussa. Kaikkea totuttua ei tänä jouluna tule, mutta voimme yhdessä toteuttaa ainakin kullekin tärkeimmät asiat. Joulun toivelistalta löytyivät lanttu- ja perunalaatikko sekä kinkku tai kalkkuna, mutta kaikkein eniten ääniä sai piparkakkutalo.
Tavallaan piparkakkutalon - tai milloin minkäkin rakennelman - pystyttäminen on ehkä turhin mahdollinen joulupuuhani. Kyseessähän on oikeastaan vain koriste, joka pölyyntuu joulun yli ja pistetään ainakin meillä tavan mukaan uudenvuodenyönä palasiksi, jotka sitten levittävät runsaasti muruja pitkin poikin taloutta ja suupieliä. Kaiken lisäksi talonrakennus, alkaen aiheenvalinnasta, päätyen moninaisten rakennusaikaisten haasteiden kautta näkemyseroihin koristelussa, aiheuttaa säännönmukaisesti runsasta ja polveilevaa draamaa perheessä.
Yhtä kaikki, piparkakkutalo valittiin meillä kuitenkin joulun tärkeimmäksi asiaksi. Mutta kun tarkemmin katsoo, niiin piparkakkutalon takana taitaakin lymyillä joulun henki. Tulipa joulu jollotellen tai työläimmän kautta itse tehden, tärkeintä siinä on useimmille sittenkin se ihan yksinkertainen yhdessäolo. Yleinen älämölö, palovammat ja sokeritahma liimaavat meidän joulumme osat yhteen.
Ja tekijämallinen joulunviettäjä laskee hartiat alas korvista. Ehkä se sittenkin tulee tälläkin tavalla, matalalla suoritustasolla, se oikea joulu.
Onnellista joulunalusaikaa - vapaalla tyylillä!
Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti