sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

... jonka merkkinä tämä sormus on


Pilvettömänä alkukesän päivänä kuningaskunnassa tapahtui suuria, kun hoviväen ja kansan hurratessa prinsessa vannoi valan suuren meren tuolta puolen tulleen urhon kanssa. Hääpuvun laahus oli valkoinen ja laaja kuin laivan purje, ja nimettömään pujotetun sormuksen loiste löi lähes vertoja morsiamen sädehdinnälle.

Tasavallassa eräs kultaseppä teki nettietsintöjä hakusanoinaan  muun muassa "Maddes ring", ja putosi maan pinnalle. Osumien yleisin sisältö koski sormuksen hintaa. Voi arkisuuden ankeutta! Se siitä sadunhohtoisesta hääkimalluksesta. Miten tylsää,  jos sormusparka latistetaan vain hintansa arvoiseksi...

Sormus on avioliiton vahvin ulkoinen merkki. Se on raamatussakin mainittu luottamuksen ja ystävyyden symboliksi. Ainakin jo antiikin Roomassa sormus on ollut miehen uskollisuutta merkitsevä lahja kihlatulleen. Meillä Suomessa ja Ruotsissa on omana erikoisuutenamme naisen kaksi sormusta: kihla- ja vihkisormukset. Kanssasiskot muissa maissa joutuvat tyytymään yhteen.

Kaksi sormusta naisen, ja yksi miehen nimettömässä kertovat sanoitta ulkopuolisillekin parin lupauksesta rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Symbolimerkitys on niin vahva, että eräs tuntemani hehkeä nuori nainen käytti vieraammassa seurassa sormuksia, vaikka ei ollutkaan naimisissa. Turhan läheiseen tuttavuuteen pyrkivät sai nimittäin helpoiten ruotuun viittaamalla sormuksiin, eikä kenenkään tarvinnut tuntea itseään henkilönä torjutuksi. Ah, naimisissa. Miten sääli, mutta minkäs teet?

Koska avioliittolupaus annetaan iäksi, sormuksen valinta onkin oma lukunsa. Sen pitäisi miellyttää nyt ja vuosien kuluttua, kestää kulutusta, ehkä koonmuutoksiakin sekä toimia arjessa ja juhlassa. Joskus alkuperäinen sormus katoaa tai kuluu niin, että se on korvattava uudella. Sormusten vaatimuslista on niin pitkä, että loppujen lopuksi voisi olla aika ihanaa, jos esimerkiksi kymmenennen hääpäivän kunniaksi aviopari valitsisi joka tapauksessa yhdessä uudet sormukset. Voin kuvitella, että niiden sormusten valitseminen olisi vieä ensimmäistäkin kertaa muistorikkaampi ja romanttisempi hetki.

Sillä eihän tärkeintä ole lupaaminen. Tärkeintä on lupauksen pitäminen.

Onnellista kesää!

Toivoo

Saija




2 kommenttia:

  1. Itse en löytänyt neljä vuotta sitten sitä "the vihkisormusta", joten tehtiin sellainen ratkaisu, että ostin Kalevalan räisälän sormuksen hopeisena. Tarkoitus on, että viisivuotishääpäiväksi sitten ostetaan paremmin kihlan kanssa sopiva valkokultainen timanttisormus.

    VastaaPoista
  2. Vallan mainio ajatus. Kiva kuulla, että näin oikeastikin tapahtuu, eikä vain kultasepän mielikuvituksessa ;) Häiden alla on sitä paitsi valtavasti muutakin tärkeää tekemistä, joten on mukavampikin etsiä sormusta rauhassa.

    Onnea etsinnöille! (Pssss! Meillekin on tulossa taas syksyllä sormusmallistoon uutta, mutta siitä ei vielä tässä vaiheessa sen enempää :) )

    VastaaPoista