sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Koru, joka toi muiston kaukaa


Mikä siinä onkin, että juuri nimenomaan koruihin liittyy niin paljon tunnetta? Jo niiden hankkiminen on jotenkin erityinen tilanne, ainakin kun puhutaan aidoista koruista. Niin sanotuille rihkama- tai muotikoruillle on oma paikkansa ja aikansa, mutta harvoin niihin silti syntyy samanlaista tunnesuhdetta kuin arvokkaampiin lajitovereihin, joiden hankkimista usein harkitaankin hiukan pidempään. Ja pidempään aidot, kestävät korut omistajaansa myös käytössä ilahduttavat, joten ihmekö se, jos niihin liiittyviä muistojakin ehtii syntyä. Usein koru on myös lahja, jonka antaja pysyy käyttäjän mielessä korun myötä.

Oma tarinansa ovat vanhat korut. Olen ostanut kirpputoreilta hienoja koruja menneiltä vuosikymmeniltä. En välttämättä mitään kovin arvokasta, mutta ajalleen tyypillistä, vekkulia tai muuten sellaista, joka jostain syystä puhuttelee minua. Jotain erityistä on siinäkin, että näin hankitun korun historiaa ei voi tietää. Se on saattanut olla rippilahja, huomenlahja, itselle palkinto suuresta urakasta, lahja salaiselta ihailijalta... sillä on menneisyytensä, mutta emme koskaan tule tietämään millainen, emme tietämään mitä se on omistajalleen merkinnyt. 

Jos vanha koru on saatu suoraan edelliseltä omistajalta tai peritty, on sen taustasta ja omistajasta yleensä sentään jotakin tietoa. Ei olisi yhtään huono ajatus kirjoittaa korurasiaan mukaan pieni pätkä historiatietoa jälkipolvien iloksi. Korut sentään ovat yhä fyysisesti olemassa aikana, jolloin kirjeet, kortit ja usein kuvatkin leijuvat pilvipalveluiden uumenissa.

Olin muutama viikko sitten syntymäseuduillani kertomassa eräästä suunnittelemastani korusta, Kalevala Korusta ja kultasepän työstä. Yleisö oli ihanan aktiivinen - lämpimät kiitokset heille - ja illan päätteeksi aika moni lähestyi minua mukanaan koru ja siihen liittyvä kysymys. Erään korun kohdalla leukani loksahti. Rouva, joka piti korua kädessään, ei edes esittänyt kysymystä, hän vain näytti pronssista solkea. Saattaa tosin myös olla, että hän ei vain ehtinyt esittää sitä, kun olin jo itse äänessä: "Minulla on samanlainen!"

Ja tosiaan. Koru oli täsmälleen samanlainen vanha pronssisolki, jonka olin kauan sitten saanut äidinäidiltäni, ja jollaista en ollut ikinä missään muualla nähnyt. Korusta oli mennyt neula poikki, mutta korjasin sen harjoitustyönä. Valitettavasti en ollut tullut kysyneeksi häneltä koruun liittyviä muistoja silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista.

Oman koruni taustasta kerrottuani rouva hymyili ja sanoi: "Niin, minä tunsin Mummusi. Me asuimme saman tien varrella."

Ihan kuin olisin saanut terveisiä Mummulta.
Ihan kuin olisin silloin kauan sitten saanut korun juuri tuota hetkeä varten.

Ja siinä kaikessa hämmennyksessä unohdin tietysti kysyä, mikä oli rouvan oma tarina pronssisoljelleen. Historia totisesti toistaa itseään.

En ole varmasti ainoa, jonka johonkin koruun liittyy liikuttava muisto. Olisi hienoa kuulla koruihin liittyviä sattumuksia, muistoja ja tarinoita teiltä muiltakin - ja kuka tietää - vaikka törmätä vastaavanlaiseen yhteensattumaan.


Nostalgisissa tunnelmissa

Saija


4 kommenttia:

  1. Moi, ihan sattumalta huomasin pronssisen rintakoru kuvasi. Omistan myös samanlaisen korun. Kauan olen etsinyt jo tietoa korusta, Koru jäi äidiltäni perinnöksi ja hänen kertoman mukaan ja vanhoista valokuvista selvitin sen olleen myös äidinäitini peruja. Olisi kiinnostavaa tietää kertomuksesi paikkakunta. Luulin myös ettei samanlaista ole eikä aiemmin ole tullut vastaankaan.

    VastaaPoista
  2. Hei, Eija. Onpa erikoinen sattuma! Paikkakunta on Orivesi, mutta saatta olla niinkin olla, että koru on tullut äidinäidillenikin jo jonkun sukulaisen peruina.

    Koru muistuttaa A.Tillander Oy:n aikoinaan valmistamia ATO-koruja, jotka pohjasivat muotoilussaan kansanperinteeseen, mutta en tunne heidän tuotantoaan niin hyvin, että uskaltaisin sanoa mitään varmaa. Olisi kiva kuulla ovatko korumme liikkuneet yhtään samoilla seuduilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Itsekin ajattelin josko se kuuluisi ATO-koruihin. Voi kun niistä olisi samallalailla tietoa kuin kalevala koruista. Joku vanhojen korujen katalogi. Olisi pari muutakin rintakorua joissa ei ole leimoja.Kiinnostaisi selvittää niidenkin taustoja. Minun äiti ja äidinäiti on syntyisin karjalasta tarkemmin äiti Räisälästä ja äidinäiti Sakkolasta. Josta joutuivat lähtemään. Sittemmin asuivat Keski-Suomessa paikkakunnalla Laukaa.

      Poista
  3. Moi. Törmäsin tähän monta vuotta vanhaan juttuun etsiessäni Atokorusta tietoa. Olen keräillyt Ato solkia jonkun aikaa ja mielestäni tämä on niitä. Itseltäni löytyy 2 vastaavaa joskin kumpikin on eri värinen. Toinen hopeaan taittuva toinen tumma . Tuota Atokorun kuvastoa vuodelta 45 olen metsästänyt mutta se on toivotonta. Lähinnä kiinnostaisi niiden nimet ja vuosiluvut.

    VastaaPoista