 | |||
| Linjakas, kauniisti kaiverrettu hopealusikka vuodelta 1913 palvelee nykyään sokerilusikkana. 100-vuotias viettää juhlavuotta työn merkeissä. Se saa rauhassa säilyttää ansaitun patinansa. |
Koruissa käytetään nykyään 925-hopeaa, jota kutsutaan joskus myös sterling-hopeaksi. Se tarkoittaa, että korussa on 925 tuhannesosaa hopeaa ja loput 75 kuparia. Kupari parantaa hopean kestävyyttä, sillä puhdas hopea olisi kovin pehmeää eikä kestäisi käytössä.
Hopean ominaisuuksiin kuuluu, että se ajan myötä saa pintaansa pientä naarmua ja tummentumaa. Käyttäjän ihon pH-arvo ja myös ympäristön ilmanlaatu vaikuttavat tummumisnopeuteen, käyttö taas naarmuuntumiseen.
Hopean kiillottaminen kotikonstein on ikuisuuskysymys. Kun kultaseppä kiillottaa korun, hän käyttää hiomakoneen moottorin pyörivään karaan kiinnitettyä puuvillalaikkaa ja hiomavahaa, mutta kotona täytyy tyytyä vähemmän ammattimaisiin välineisiin.
Helppo ja nopea tapa vaikkapa pöytähopeiden tummentumien poistamiseen on laittaa astiaan alumiinifoliota, kuumaa vettä ja näppituntumalla tujaus ruokasoodaa ja suolaa. Hopeat upotetaan folion päälle veden alle, ja tummentumat häviävät silmissä. Kirkastuneet hopeat huuhdellaan hyvin ja pyyhitään lopullisesti kirkkaiksi pehmeällä kankaalla, kuten puhtaalla flanellirievulla.
HUOM! Monissa koruissa on tarkoituskin olla tummempia eli oksidoituja kohtia. Tämä menetelmä ei sovi niille, sillä suola-soodavesikikka ei tee eroa toivotun ja ei-toivotun tummentuman välillä, vaan vie kaiken mennessään.
Turvallisin on pehmeä hopeankiillotusliina, joita voi ostaa kultasepänliikkeistä. Niillä hankaamalla ei synny vahinkoa, mutta korun hohto tulee taas esille. Kiillotusliinan tehoa voi lisätä kostuttamalla sitä hiukan, mutta kaikkein pinttyneimpiin tummentumiin liina ei silti silloinkaan pysty.
Seuraavaksi järeämpi apu on hopeankiillotustahna. Valikoimista kannattaa valita mahdollisimman hienojakoinen, eli samalla mahdollisimman vähän kuluttava aine, hankaava kiillotus kun joka tapauksessa aina myös hiukan kuluttaa esinettä. Hammastahna jääköön vain hampaiden pesuun, sillä hopea on paljon hammaskiillettä pehmeämpää ainetta.
Sellaiseenkin kikkaan kuin tupakantuhkalla kiillottamiseen olen törmännyt, mutta ainakin näin tupakoimattoman vinkkelistä katsoen se kuulostaa aika ikävältä. Toimivuuttakaan en näin ollen voi kommentoida. En suosittele myöskään villasukalla hankaamista, kolajuomissa tai HP-kastikkeessa liottamista, autovahalla hinkkaamista enkä turhien murheiden välttämiseksi ylipäätään mitään muutakaan eksoottista kokeilua.
Hopeoitujen esineiden kohdalla on syytä tarkoin harkita miten tarpeellista puunaaminen ylipäätään on, sillä hopeoinnin voi aikojen saatossa vahingossa jynssätä puhki. Myös monogrammikaiverrukset pyöristyvät ahkerassa ja voimallisessa kiillotuksessa, mikä ei ole toivottavaa.
Koruissa puolestaan saattaa olla hankaukselle, kuumuudelle tai hapoille herkkiä kiviä ja helmiä, jotka vaativat erityisen hellää käsittelyä. Sellaisten korujen kanssa on paras piipahtaa kultasepänliikkeeseen, josta löytyy tieto ja taito korun huoltoon.
Ai niin, näin pääsiäisen korvalla pitää muistuttaa mieliin vielä yksi juttu: kananmunaa ja munaruokia ei syödä hopeisilla aterimilla. Yhdistelmä ei nimittäin miellyttäisi sen paremmin pöytähopeita kuin aterioitsijoitakaan - siitä pitävät kananmunan rikkiyhdisteet huolen. Yh hyh.
Hauskaa pääsiäistä kaikille!
Toivottaa
Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti