Vanhemmuuden manifesti

Lapset eivät pyydä syntyä maailmaan. Siksi heillä ei ole velvollisuutta vastata vanhemmistaan, toteuttaa heidän unelmiaan eikä täyttää toteutumatta jääneitä odotuksia.

Sen sijaan heillä on syntymälahjanaan joukko oikeuksia: oikeus olla vaativia tai vaatimattomia, hankalia tai helppoja, oikukkaita tai ennalta-arvattavia, omatahtoisia tai epävarmoja, itsenäisiä tai riippuvaisia - kaikkea yhdessä ja erikseen. Ennen muuta heillä on oikeus saada varauksetonta rakkautta ja huolenpitoa mitenkään noista seikoista riippumatta. Vain niin voi kasvaa ihmiseksi, joka tuntee olevansa arvokas.

Lapset ovat tärkeimmät kutsuvieraat maailmassa, joka ei silti aina tarjoa VIP-kohtelua. He kohtaavat pettymyksiä ja kohtuuttomuutta, asioita, joilta ei huolehtivinkaan vanhempi pysty suojelemaan. Silloin ei voi muuta kuin toimia iskunvaimentimena, joskus totuuttakin venyttäen muuttaa lapselle hieman helpommin ymmärrettäväksi tekoja, joita ei itsekään voi ymmärtää.

Aikuinen olkoon lapselle majakka, joka on seisoo vakaana vaikka elämän myrskyt paiskoisivat, jotta hänellä olisi edes yksi ihminen, jolle uskaltaa huutaa kiukkunsa; jotta olisi joku, jolle saa sanoa rumankin sanan, minävihaansinua, minäinhoansinua, ja luottaa silti saavansa aina saman vastauksen: "Mutta minäpä rakastan sinua." Niin kasvaa ihmisiä, joilla ehkä jonakin päivänä on tarpeeksi uskallusta nousta epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Lapsi on vanhemmilleen lojaali. Mitä hän muutakaan voisi? Vanhempi on näyttänyt hänelle miten maailmassa eletään, kertonut mikä on oikein ja väärin, välittänyt arvonsa ja näkemyksensä. Mutta aikuisella ei ole lupa samalla tavalla, lapsen lailla, itsestäänselvänä lahjana ottaa vastaan lapsen uskollisuutta. Se on vastarakkauden arvoinen.

Eikä rakkaus ole pelkkä tunne. Se on tekoja, jotka täyttävät vatsan, vaatettavat kasvavan kesät talvet, auttavat koulutehtävissä, kulkevat mukana harrastuksissa, lohduttavat suruissa, valvovat sairasta, lunastavat lupaukset; tekoja, joiden velvollisuutta muistuttava muoto on todellisuudessa etuoikeus.

Vanhemman tehtävä on huolehtia siitä, että vaakakupit ovat oikeaan suuntaan kallellaan. Lapsen on aina saatava enemmän kuin antaa. Vain sellainen, jolla on, voi aikanaan jakaa  omastaan eteenpäin.

Ensin me teimme sen kahdella pyörällä, nyt yhdellä. Pieni hetki vain ja nouset jo siivillesi. Äitiä tarvitaan joka päivä vähän vähemmän. Sen näkee jo kalenterista, ja niin kuuluu tapahtuakin. Ilmassa on haikeutta, mutta enemmän sentään ylpeyttä ja kiitollisuutta.