Kevätpörinää korvien välissä

Kuva: Hertta Lehtovirta

Jos yhtään on taipuvainen potemaan elämisen vaikeutta, niin kevät on siihen mitä mainioin vuodenaika, etenkin naiselle.

Tässä pääsiäismässäämisen ja vappumunkittelun välissä olisi juuri sopiva tilaisuus treenata itselleen kesäksi timmi bikinivartalo (lähde: mikä tahansa naistenlehti) tai, jos päämäärä jostain syystä tuntuu liian haastavalta, minimissään ainakin hoitaa varpaat kesäkuntoon (lähde: mikä tahansa naistenlehti). Talvisesta pimeähorroksesta kömpivää kylpyhuoneen pelistä tervehtivä aamukelmeys saa jo oma-aloitteisestikin kaipaamaan heleyttävää, kiinteyttävää, raikastavaa ja reipastavaa ihon tehokuuria ihan ilman kiiltävälle painettua kannustustakin.

Jos sattuu olemaan huollettavia, niin kevät muuttuu aina vain hankalammaksi. Sesongin vaihtuessa pitäisi tietenkin olla toppatakin tilalle ohuempi pomppa, talvikenkien sijasta saada jalkaan kevyemmät jalkineet jne., jne. Kenkien suhteen tilanne on aina selvä, sitä ei tarvitse edes miettiä: syksyiset ovat joko pienet, loppuunkävellyt tai molempia. Eli kauppaan käypi reippahasti askeleet. Ja kevätvarusteiden puutehan iskee joka vuosi yhtä odottamatta kuin syksyllä nastarenkaiden tarve autoilijoille - kaikille samaan aikaan.

Kenkiä lukuun ottamatta muita pukineita saattaa hyvällä onnella löytyä varaston uumenista, mutta sehän taas tarkoittaa sitä, että talvivetimet on pestävä, kuivattava ja pakattava vuorostaan pois. Samalla voi sitten siivota kaapit. Ja kun siivoamaan kerran ryhtyy, niin ikkunat ovat vallan säädyttömässä kunnossa keväällä... Siitä löytyy luontevasti jatko-oppimäärä pesusoikkosulkeisiin - minkä jälkeen voi siirtyä tekemään polkupyörien keväthuoltoa.

Kun oikein ryhtyy murehtimaan, niin pihalla lumen alta paljastuu varmasti myös kaikenlaista huolenpitoa huutavaa, koira pitäisi trimmata, kesälomaohjelma on suunnittelematta ja lasten kevätjuhlat menevät ihan varmasti päällekkäin, tänäkään talvena ei sitten tullut hiihdettyä metriäkään ja entäs jos se kevät tulekaan!

Täysimittaisen kevätpaniikin kourissa saattaa lopulta löytää itsensä tilasta, jossa työaikana murehtii kotitöitä ja kotona työasioita, yöt kuluvat painajaisten kourissa ympäri sänkyä kroolaten, eikä yhdestäkään niistä sadasta asiasta, jotka pitäisi aloittaa/tehdä valmiiksi/viimeistellä/saattaa loppuun tunnu tulevan oikein mitään.
 
Ja kevät-poloinen, kaiken tämän tohinan aiheuttaja, on kuitenkin vuoden suloisinta aikaa, takatalvineen kaikkineen. Joka päivä löytyy uusi merkki sen etenemisestä: perhonen, muuttolintu, leppäkerttu, pala valoa siinä kohdassa kotia, johon aurinko ei velä eilen ylettynyt.

Mitäpä jos tänä vuonna vain laskemme hartiat korvista normaalipaikalle, me kevätsuorittajat? Tallustamme rauhassa talvivaatteissa vielä jonkin aikaa, ja kun siellä salilla ei kerran ehdi sovinnolla käydä, niin sopiva bikinikunto olkoon juuri tämänhetkinen olotila. Asioilla on tapana hoitua vähemmälläkin pingottamisella. Tänä vuonna näyttäköön keikkuvainen kevät kaikki yllätyksensä, minä ainakin aioin ihastella sen jokaista hetkeä!

Vähän vauhtia hidastaen olen saanut jo nähdä kevään ensimmäisen nokkosperhoseni, pitää luikertelevaa kastematoa kämmenellä, seurata pesää touhuavalta sinitiaiselta karanneen untuvan matkaa tuulenpoikasessa.

Kevät on tässä ja nyt.


Siitä lupaa nauttia

Saija