On ilo tehdä työtä, jolla on merkitys. Koruilla on luonnollisesti omistajilleen oma merkityksensä, kullakin käyttäjällä omiin koruihinsa kuuluva, muistojen mukanaan tuoma tarinansa, mutta en tarkoita tällä kertaa sitä.
Kalevala Koru on siitä poikkeuksellinen yritys, että sen omistaa järjestö, Kalevalaisten Naisten Liitto. Sen pyrkimyksenä on ylläpitää kansanperinnettä ja suomalaista kulttuuria. Käytännössä se tapahtuu esimerkiksi erilaisten koulutusten ja seminaarien kautta, mutta myös apurahatoimintana.
Kalevala Koru jakaa yhdessö omistajansa kanssa Kalevala Korun kulttuurisäätiön kautta apurahoja monenlaiseen kansanperinteeseen liittyvään toimintaan. Käsite "kansanperinne" saattaa kalskahtaa hiukan tunkkaiselta, mutta apurahan saaneita projekteja silmäillessä mieleen jäi mm. sirkusalan korkeakoulututkinnon suorittaminen (2006), työttömien kesäteatteriesityksen tuottaminen (2007), Gajaneh-baletin valmistaminen (2009) ja suomalais-senegalilaisen lastenlevyn tekeminen (2011).
Kansanperinne on siis paljon muutakin kuin tuohivirsuja! Kuten pari viikkoa sitten ohimennen mietinkin, perinne elää vain jos se muuttuu. Museoimalla tallennetaan historiaa, mikä on tärkeää sekin, mutta eteenpäin on elävän mieli. Noin 150 tähän mennessä myönnetystä apurahasta ovat saaneet tukea toimintaansa sekä säilyttävät että vanhaa uudistavat projektit.
Kalevala Korun kulttuurisäätiö julkistaa kunkin vuoden teeman samalla kun apurahojen haku alkaa - koskas muulloinkaan kuin Kalevalan päivänä, 28.2. Olkaapa hereillä, kulttuurintekijät kautta linjan! Lisää aiheesta näiden linkkien takaa:
http://www.kalevalakoru.fi/yritys/kulttuurisaatio
ja
http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/kulttuuritoiminta/kalevala-korun-kulttuurisaatio.html
Piristävä esimerkki uudesta tavasta tulkita kulttuuriperintöämme on parhaillaan esillä Unioninkadun myymälässämme Helsingissä. Siellä on esillä Aalto-Yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun tekstiilisuunnittelun linjan näyttely, jossa opiskelijat
Marianne Huotari, Laura Merz ja Pauliina Varis sekä projektin ohjannut tekstiilitaiteilija ja taidepedagogi Laura Isoniemi esittelevät korujen inspiroimia tekstiileitään.
Rajoja ylittävä yhteistyö on tuottanut moderneja töitä, joissa etnisyys kuitenkin on yhä tunnistettavissa. Etenkin isot, Halikon käädyn inspiroimat työt tuovat mieleen universaalisti muidenkin kansojen vanhaa ornamentiikka kankaista puuleikkauksiin. Niissä on ikiaikaisia koristeaiheita, jotka toimivat yhä ja edelleen. Hakematta tuli mieleen, että kun maailman sanotaan kutistuneen sähköisen tiedonvälityksen ja etenkin internetin avustuksella, niin jollakin ihmeellisellä tavalla se on kai ollut pieni joskus ennen niitäkin, tämä yhteinen kotimme.
Näyttelyssä voi vierailla 3.3. asti osoitteessa Unioninkatu 25, Helsinki. Myymälä on avoinna arkisin kello 10–18, lauantaisin 10-16.Mukavaa hiihtolomaa eteläiseen Suomeen, intoa muun maan ahertajille!
Talvisin terveisin
Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti