Rakastaa ja tehdä työtä

Vuodenvaihteen juhlakausi on nyt ihan pakko julistaa ohitetuksi. Joulu, uusivuosi ja hännänhuippu loppiainen, ohi ovat jokaikinen. Viimeisetkin meistä lomailijoista palaavat huomenna työpaikoilleen.

Omaan lomaani mahtui yhtä ja toista. Joulu taittui monessakin mielessä lämpimissä merkeissä, kosteissa sentään vain säiden puolesta. Kuusen hakeminen metsästä oli lumitilanteesta - tai oikeastaan lumettomuustilanteesta - johtuen kerrassaan vaivatonta, mutta siinäpä ne vedenpaisumuksen hyvät puolet sitten olivatkin. Koska koko syksyn täällä etelässä lotisseet vesisateet alkoivat toden teolla jo kyllästyttää, suuntasimme välipäivinä kohti pohjoista lunta etsimään.

Sieltähän sitä löytyi! Eikä pelkästään lunta, vaan sen kyytipoikana myös muutama raikas pakkasaste kruununaan pilvettömältä taivaalta kaamokselle pitkää nenää näyttävä aurinko. Lasten kanssa lapsen lailla viimeinkin puhtailla lumilla peuhaaminen teki enemmän kuin tervetulleen katkon sisäkauteen. Ja minua oli etukäteen varoitettu, että joulukuussa Lapissa on pimeää ja kylmää! Höpö höpö.

Vuosi vaihtui perinteisin menoin - tarkoittaa pauketta ja savua, tinasta ennustamista ja piparkakkutalon parempiin suihin hävittämistä - ja vaihtuivathan ne säätkin viimein talvisiksi.

Niin alkoi taas uusi vuosi arkisine kiireineen. Mutta aamun lähtijöiden saatua puuronsa ja eväänsä sain vielä jäädä nauttimaan kakkoskodin hiljaisten aamujen ylellisyydestä teekuppini ja aamun lehden kanssa ennen rappusten lumesta harjaamista. Syvillä yöunilla ja ulkoilmalla lie ollut myös osuutensa asiaan, kun pitkän loman pakottomissa tunnelmissa tuli puuhattua keittiön kaapitkin kuin huomaamatta putipuhtaiksi ja järjestykseen. 

Sain ilokseni huomata, että oma kädenjälki tuotti levänneenä taas iloa jokapäiväisissäkin asioissa: lumesta kolatussa pihassa, pestyssä hellassa, pinossa puhdasta pyykkiä, yhdessä valmistetusta ateriasta; kaikesta tuikitavallisesta hyvän huomenen ja hyvän yön toivotuksen välissä. Oli lohdullista jälleen muistaa, miten elämän todellinen onni rakentuu kovin pienistä partikkeleista.

Silloin tällöin tarvitaan juhlaa elämään, mutta turvallista arkea sitäkin enemmän. Se kun pysyisi mielessä edes melkein jokaisena päivänä tulevana vuonna, niin poudalla kuin sateella, työssä ja vapaalla.

Onnea ja hyvää mieltä vuodelle 2012, joka tulee olemaan suuri muutosten vuosi!


Ennustaa

Saija