Luksusta

Kevät, suurten juhlien ja tunteiden aika on taas täällä. Päällimmäisenä juhlista mielessä on nyt tietenkin äitienpäivä. Tunteista suurin taas on kiitollisuus siitä, että saan tänä vuonna viettää sitä jo aika monetta kertaa.  Muistoissa on monenlaisia tuntemuksia äitienpäivien tiimoilta isosta surusta isoon iloon ja kaikkeen siltä väliltä.

Äitienpäivä on luultavasti joulun jälkeen vuoden juhlista raskaimmin arvoladattu. Monen äitienpäiväaamuun tosiaan kuuluvatkin vuoteeseen tarjoiltu aamiainen, valkovuokkokimppu ja puhtoiset, punaposkiset lapsoset kortteineen ja omin käsin askarreltuine lahjoineen. Ne ovat kalliita, kauniita hetkiä.

Ihan aina äidin prinsessapäivä ei kuitenkaan suju kiiltokuvamallin mukaan. Lapset eivät muistaneet, mies ei katsonut velvollisuudekseen, perheen mielestä äitienpäivä tarkoittaa sitä, että äiti suorittaa aamusta iltaan sukupäivällistä yksin keittiössä. Onhan näitä. Tuhat ja yksi tapaa pettyä, väsyä ja turhautua juhlasta riippumatta. Vaikka on ihan aikuinen jo. Vaikkea ihmeitä odottaisi. Vaikka tietäisi olevansa tärkeä.

Mutta menipä juhla kaavan tai toisen mukaan, niin suurin osa elämästä on ihan tavallista arkea. En ole itse erityisesti juhlaihminen, kenties juuri noiden kaavanmukaisen odotusten takia. Sen sijaan olen arkifani.

Parasta mitä tiedän on ihan tavallinen arki, kun kaikki rullaa noin suunnilleen hyvin. Kukaan ei myöhästy töistä eikä koulusta (ainakaan kovin paljon), kaikki ovat terveinä (nuhaa ei lasketa), pöydässä on kotona tehty ruokaympyrän mukaan koottu ateria (tai vähintään vapaasti kaupan altaista sovellettu), pesukone toimii (ahkerasti) ja illan tullen nukkumatti löytää oikeaan osoitteeseen. Hyvä arki on ihmisen parasta aikaa, sitä mieltä olen vakaasti.

Arjessa saa myös järjestää juhlaa itselle, ei vain juhlapäivinä eikä vain muille. Jotta on mitä antaa, pitää olla ensin itsellään mistä ammentaa. Kullakin on omat tapansa helliä itseään. Yksi lähtee yksinäiselle, pitkälle lenkille, toinen käy hieronnassa tai jalkahoidossa, joku ostaa itselleen juuri oikeanlaisen lahjan. Oman arkeni luksusta on kiireetön aamu:

Koska työaikani on liukuva eikä enää tarvitse kiirehtiä iltapäivällä päiväkotiin, olen ottanut tavakseni katsella rauhassa työmatkalla aamuisen kaupungin touhuja. Välillä nappaan kännykällä kuvan kauniista katunäkymästä, välillä tutkin lähipuiston heräämisestä uuteen kasvukauteen. En edes tiedä bussiaikataulua, vaan menen siihen, johon sopivasti ennätän. Lasten ollessa pienempiä otin joskus omaa aikaa valitsemalla tarkoituksella iltapäivällä sen vähän pidemmän kotimatkareitin. Matkan aikana saatoin torkahtaa tai lukea rauhassa kirjaa.

Kaikille nämä eivät ole mahdollisa eivätkä edes sopivia keinoja, mutta jokin muukin  arkistressiä keventävä jippo voi olla jokapäiväinen, kullanarvoinen herkkuhetki. Ja ennen kaikkea: omasta hyvästä olosta on jokaisella oikeus, suorastaan velvollisuuskin pitää huolta. Oma itse on maailman tärkein ihminen, jonka hyvinvoinnista riittää iloa myös ympäristölle.

Onnellista arkea joka kotiin!

T: Saija

PS. Itsetehdyn kortin saa varmimmin, kun muistuttaa siitä lapsia. Tästä asiasta pidän visusti huolta. Toimii!