Harmaata silkkiä

Joka käyttää sanontaa "harmaa arki" tylsyyttä kuvaavassa merkityksessä, ei ole käynyt Saaristomerellä. En ole missään nähnyt niin paljon harmaata kuin siellä, enkä ole missään ollut niin yhden värin lumoissa.

Kivet jäkälineen ovat harmaita, tietenkin, ja kalliot, kelottuneet puut, kuivuneet varvikot ja mereltä nouseva sumuseinä. Mutta miten paljon harmaassa voikaan olla sävyjä! Meri valossa ja tuulessa vaihtuen eri siniharmaita melkein valkoisesta mustaan asti, metsiköt vihreänharmaata, rungot oranssinharmaata ja harmaanlilaa, kaslikot kellanharmaata, rantakivikot punaharmaata, hämähäkinseitit aamulla hopeanharmaata, illalla kullanharmaata. Saariston väripaletti on silkkiä sielulle. 

Hennonsitkeä luonto herättää suojelunhalun. Puut eivät kasva ulkosaaristossa ylöspäin, vaan sivuille. Ikivanhat polvenkorkuiset katajat tarttuvat neulasillaan ja oksilla sileään rantakallioon siellä, missä edes bonsaikokoinen mänty ei enää selviä. Isompien saarten pohjoispuolella tervalepät kurkottelevat rantaveteen takanaan kuusikon turva. Pikkuluodoilla kasvavat vain saariston siivekkäät lapset suojavärinsä turvin. Ne saakoot varttua rauhassa. Luodoille ehtii ihmislapsi rantautua pesimäkauden jälkeenkin.

Muillakin saarilla kuin lintuluodoilla olemme vierailijoita. Kaunis kivi, joka on saanut olla tuulepieksemällä paikallaan jäkälöitymässä iät ajat, saa jäädä siihen vastakin. Se kuuluu  juuri siihen, ei puutarhaan eikä kotiportaalle. Kasveja ei revitä, ei kaivella, oksia ei katkota, sammalta ei myllätä, kiviä ei heitellä. Jääkaudella merestä nousseet kalliot ovat koskemattomina sileitä kuin sotkanmuna, mutta jossakin saattaa nähdä vanhan nuotiopaikan. Kuumuus on rapauttanut kiven pinnan, eikä se enää koskaan ole ehjä eikä sileä.

Katsominen, koskeminen, haisteleminen ja tunteminen ovat saariston lahja huomaavaisille kulkijoille, heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Maailman kauneimmassa saaristossa se ei ole vähäinen lahja. 

Ja se saariston ihana harmaa, se on kuin kehys loistaville punaisille, jotka illalla lopulta maalaavat taivaan - joka ainoa ilta eri tavalla.

Kaunista loppukesää! 

Toivottaa

Saija, 

Saaristomeren lumoissa