Helsinki Design Weekin päänäyttelyn To Declare avajaisissa Kaj Kalin puhui muotoilun politisoitumisesta. Sillä hän ei viitannut sen paremmin oikealle kuin vasemmallekaan, vaan muotoilun kantaaottavuuteen, ja samalla muotoilun kautta erilaisiin ryhmiin liittymisestä tai niihin kuulumisen osoittamisesta.
Näyttelyesineet totta tosiaan ottivat kantaa moderniin elämänmuotoon äärestä toiseen: urbaaneista kylmäsäilytysmoduuleista vastasyntyneen elvyttämistä kehitysmaaoloissa havainollistavaan opetusnukkeen. Kalinin ajatuksiaherättävät tekstit ansaitsevat aivan erityisen kiitoksen. Ne olivat enemmän kuin puolet näyttelystä, enkä tällä kommentilla väheksy tippaakaan esineitä.
Ja jos teille joskus tarjoutuu tilaisuus - ja ensi vuonna varmasti tulee, vaikka tätä julkaistessani mainitsemani näyttely onkin jo ohi - käykää ihmeessä Katajanokalla tulli- ja pakkahuoneella. Tila on upea!
Vilkkaan viikon varrelle mahtui myös Messukeskuksen uudisosan avajaiset. Christer Haglund toivotti vieraat hauskasti ja osuvasti tervetulleeksi todellisen sosiaalisen median pariin, eli suomeksi sanottuna tapaamaan vanhoja tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Oivallus oli piristävä, koska juuri sitä vartenhan sosiaalinen media yleisimmin käsitetyssä muodossaan on luotu, yhteisöiden luomista ja ylläpitämistä varten. Kasvokkain kohtaamisen arvo on silti Facebookista, Twitteristä, Messengeristä ja Youtubesta huolimatta yhtä suuri kuin ennenkin. Se on sosiaalisuuden perusmuoto.
Avajaisten ohjelmasta vastasi ylenpalttisesti ensimmäistä päivää avoinna ollut Habitare. Messujen pikaisen läpitarpomisen varrelta en laajemmmin kerro kuulumisia, koska lehdet ovat jo kiitettävästi hoitaneet sen puolen. Se on joka tapauksessa pakko mainita, että mukavana yllätyksenä löysin uudisosan puolelta tutun nimen: vuoden 2010 Kaj Franck - muotoilupalkinnon saajan, Kalevala Korullekin suunnitelleen Marja Sunan näyttelyn.
Olen tietenkin tiennyt jo aiemmin hänen monipuolisuudestaan mm. vaatteiden, kenkien, korujen ja lasiesineiden suunnittelijana, mutta vasta näyttelyyn tutustuessani se todella konkretisoitui. Tärkeää - tärkeintä - on halu tehdä ja uskallus tarttua haasteeseen. Marja Suna ei selvästikään ole keskittynyt asioihin, joita ei osaa, vaan asioihin, joita tahtoo oppia.
Juhlajulkaisun kuvituksessa oli mainoskuva niin ihanasta takista, että hankkisin sen oitis, jos tarjolla olisi. Se oli muuten suunniteltu jo ennen syntymääni. Hyvä muotoilu kestää aikaa, M.O.T.
Onnittelut vielä kerran minunkin puolestani hienon uran ja sen saaman tunnustuksen johdosta!
Kun kotikulmilla kerrankin tapahtuu, niin palasin vielä perjantaina Helsinki Design Weekin ja Tulli-ja pakkahuoneen pariin PechaKucha -illan merkeissä. Ei muuten ollut ollenkaan huono tapa viettää perjantai-iltaa! Esiintyjäpaketti tarjosi yleisölle iloa, oivallusta, ideoita ja energiaa monesta eri näkökulmasta. Kantaaottavuus ja yhteisöllisyys olivat ilmassa tässäkin tapahtumassa. Hyviä asioita kumpikin.
Viikonloppuna toteutin yhteisöllisyyttä osallistumalla kollektiiviseen metsäänmenoon, kun noin puoli valtakuntaa marssi kukin erikseen, silti kuin yhtenä miehenä syysaurinkoisen luonnon helmaan oranssit tupsupääpuukot tanassa kumisaappaiden louskeen tahdittamin askelin.
Ekologisuus ja luomu ovat ajankohtaisia arvoja, mutta täytyy tunnustaa, että sienimetsässä seikkaileminen on minulle mitä suurimmassa määrin itsekästä toimintaa. Kilokaupalla herkkuja, punaiset posket ja seesteinen mieli tuliaisina on hyvä aloittaa uusi viikko.
Oikein mukavaa viikkoa teillekin!
Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti