Hellyyttä helmille

Oma Vanamoni on jo vuosien takaa

Parin viikon takaisella messukäynnillä oli helppo todeta helmien ajankohtaisuus. Eräs korumme on tosin ollut sitä jo pidemmän aikaa, sillä klassisen kaunis suosikki Vanamo äänestettiin viime syksynä kauneimmaksi Kalevala Koruksi.

Laajan Vanamo-sarjan kaikissa osissa on käytetty helmiä. Ne puolestaan vaativat hiukan erityiskohtelua, herkkiä kun ovat paitsi ulkonäöltään, myös luonteeltaan. Pienellä huolellisuudella ja hellyydellä helmet kuitenkin säilyvät pitkään kauniina.

Muutkin kuin helmikorut, mutta etenkin juuri ne, kannattaa riisua aina yöksi sekä saunaan, suihkuun, uimahalliin ja urheilemaan mennessä. Helmet eivät ole äärimmäisyyksien ystäviä. Niiden hohto voi himmetä sekä ylenpalttisesta kuivuudesta että - hassua sinänsä vedestä tulevalle - myös liiallisesta kosteudesta. Helmien luonnostaan sisältämä kosteus säilyy parhaiten, kun niitä käytetään puhdasta ihoa vasten. Helmiään arvostava auringonpalvoja kylläkin jättää ne kotiin rannalle lähtiesään.

Helmi koostuu simpukan kehittämästä sideaineena toimivasta konkiinista ja siihen kiteytyneestä kalsiumkarbonaatista. Mikroskoopilla katsottuna helmen pinta on liuskainen kuin pärekatto. Saippua, hiuslakka ja muut kosmeettiset aineet kuivattavat sideainetta, kalkkisälpä taas on arka kuumuudelle ja hapoille. Helmen pinta on melko pehmeä, joten helmisormuksen kanssa ei kannata tehdä puutarhatöitä - mutta toisaalta: eipä mikään muukaan sormus ole naarmuttavissa, likaavissa ja kuluttavissa töissä omimmillaan.

Helmiä voi silloin tällöin pestä haalealla, hyvin miedolla saippuavedellä ja kuivata sen jälkeen pehmeällä kankaalla. Pitkien helminauhojen sitomisessa käytetyn helmisilkin pitää antaa pesun jälkeen kuivua hyvin, koska märkänä se venyy helposti. Jonkin verran helmisilkki venyy joka tapaukessa kaulassa. Vanamonkin helminauhat solmitaan siksi hyvin tiukoiksi, ja vasta käytössä ne notkistuvat sopiviksi.

Mutta miten montaa eri sävyä, kokoa ja muotoa käsitteen "roosa helmi" alle mahtuukaan? Sen tietää vain hän, ken on omin silmin todennut luonnon monimuotoisuuden saattaessaan kaltaistaan etsiviä korvakoruja pareiksi...


Tuima tammikuu alkaa viimein olla ohi. Siispä toivotan kaikille helmeilevää helmikuun alkua, valkoisia hankia, aurinkoisia päiviä!

Saija

Elämäsi tärkein päivä

 

Terveiset häämessuilta Wanhasta Satamasta. Kalevala Koru oli luonnollisesti mukana messuilla omalla osastollaan, mistä sain hyvän syyn vierailla muillakin osastoilla tutkailemassa vuoden 2013 häämuotia. Ja olihan sitä: kaunista, tyylikästä, herkkää, suloista ja herkullista.

Talvimorsiamelle: Huurteiten orkideojen lomasta pilkottaa sieltä täältä helmi.

Meillä useimmilla on harvemmin tilaisuus juhlia näyttävästi, mutta häissä on lupa toteuttaa unelmia. Jos messujen tarjontaa on uskominen, niin tämän vuoden unelmat ovat laadultaan helmeileviä ja hopeanhohtoisia. Morsiuskimppujen suosikkikukka oli orkidea - eikä turhaan.

Yksinkertainen, lähes hartaan kaunis morsiuskimppu. Ohuiden, taivutettujen hopealankojen kärkiin on kiinnitetty yksitellen helmiä ja pieniä orkideoja.

Mitä huolellisesti myös takaa viimeistellyn kimpun kahvasta löytyykään?



Puvuissa kerrattiin menneitä vuosikymmeniä laidasta laitaan, mutta moniin kuului joka tapauksessa koristeellinen vyö.



Kun jokainen detalji on kohdallaan.

Hopeaa, helmiä ja vaaleanpunaista. Kakku kokoaa häiden megatrendit yhteen ja samaan makeaan pakkaukseen.

Myös Kalevala Korun osastolla luotettiin pinkin voimaan. Iloisista kuplavitriineistä löytyi koruehdotuksia niin kaason kuin morsiamenkin suureen juhlaan, morsiamelle luonnollisesti muun muassa hopeaa ja helmiä. 

Suuri osa hääjuhlan tärkeistä elementeistä on käytössä vain yhtenä elämän päivänä: puku, kimppu, kampaus... Aidot korut - koruista tärkeimpänä vihkisormus - pysyvät.

Hääjuhlassa on paljon suunniteltavaa ja päätettävää. Yksityiskohtia voi hioa loputtomiin. Häämessuilla on ihan omanlaisellaan tavalla positiivinen tunnelma, kun yhteisen tulevaisuuden alussa olevat parit tutustuvat juhlapaikkojen, ohjelmajärjestäjien ja valokuvaajien tarjontaan. "Elämäsi tärkein päivä" -muistutukset aiheuttavat silti todennäköisesti jossakin kohtaa juhlajärjestelyjä unettomia ja tuskanhikisiä öitä. Vaikka jokainen toivoo häistään täydellistä päivää, elämän tärkein päivä olkoon kuitenkin se, jota juuri tänään elämme. Meille jokaiselle.

Onnea vuodelle 2013!

Toivoo Saija

Joulukuun tähdet

Kuten ehkä olette jo kuulleetkin, Espalle on syttynyt uusi tähti. Kalevala Korun joulukuun alussa Pohjoisesplanadille avautunut myymälä on itsekin kuin säihkyvä koru. Avajaisten aikaan se näytti tyylikkään hopeankimaltavalta, mutta seuraavalla kerralla se saattaakin näyttää ihan toisenlaiselta. Myymälän idea on olla muuntuva tila. Perinteisesti vain näyteikkunasomistukset ovat eläneet ja muuntuneet sesonkien mukaan, mutta meillä koko myymälä toimii nyt näyteikkunana koruille. Ja niinhän sen pitää ollakin, samoin kuin kaupungin paraatipaikalla oleva myymälä on koko yrityksemme näyteikkuna - ja äärimmäisen elegantti sellainen onkin.

Myymälän vaihtuvien esillepanojen ideaan kuuluu, että koko korumallisto ei ole esillä yhtä aikaa, mikä on sen laajuudenkin huomioon ottaen varsin ymmärrettävää. Muutkin kuin näkyvillä olevat malliston korut toki silti löytyvät Espan myymälästä.

Korut on tuotu mahdollisimman lähelle käyttäjiään pienillä, keveillä vitriineillä, joista korun näkee helposti joka suunnalta. Vitriinien lisäksi suuri osa koruista lepää suoraan huopa-alustoilla, jotta niitä voi myös koskea. Koskettavaksihan korut on luotukin.

Vaikkapa näitä sormuksia voi vapaasti kokeilla omaan sormeen avoimista telineistä. 

Korut ovat kuin parfyymit: sama tuote on jokaisella käyttäjällä erilainen. Vain kokeilemalla voi löytää itselleen sopivan. Ennakkoluuloton sovittaminen kannattaa, sillä se tuottaa yleensä positiivisia yllätyksiä.





Joulukuu on ollut uuden myymälän avajaisten lisäksi muutenkin yhtä juhlaa. Parin korttelin päässä saman kadun varrella juhlittiin torstaina suloisen Suomemme maan 95-vuotispäiviä. Uuden presidenttiparin ensimmäistä kertaa isännöimän juhlan teemana oli suomalainen työ, ja olisin ollut hyvin pettynyt, ellei rouva Jenni Haukio olisi kantanut Kalevala Korua osana juhla-asuaan. En joutunut pettymään: Marja Sunan suunnittelemat hopeiset Lumikukka-korvakorut olivat sekä tyyliltään että ajatukseltaan nappiin osunut koru maakuntakukkia versovan sini-hopeakuvioisen iltapuvun kanssa. Paitsi sopivat teemaan ja asuun, Lumikukat myös pukivat kantajaansa kuin hänelle tehdyt. Kiitos hienosta valinnasta!

Pari päivää myöhemmin, lauantaina 8.12. tuli kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun ensimmäiset, kirjailija Elsa Heporaudan idean pohjalta syntyneet Kalevala Korut esiteltiin yleisölle presidentinrouva Kaisa Kallion kutsuilla. Siitä päivästä alkoi tarina, joka jatkuu yhä. Sekä korunkäyttäjän että tekijän näkökulmista katsoen ei voi kuin todeta: Mikä upea historiallinen kaari.

Onnea Suomi, onnea Kalevala Koru!

Toivottaa

Saija

Kalevala Koru 50 vuotta sitten

Kalevala Koru on niin vanha yritys, että juhlavuosiakin on nipussa jo kunnioitettava määrä. Tässä arkistojen kätköistä muisteloita yhdestä, jonka aikoihin suurin osa meistä nykyisistä työntekijöistä ei ollut edes syntynyt.



"Taiteilija Börje Rajalinin suunnittelemat, hopeasta taotut rannerengas ja kaulakoru savukvartsiitteineen kuuluvat Kalevala Korun 25-vuotisjuhlanäyttelyn esineistöön."  kertoi kuvateksti Kansan Uutisissa vuonna 1962.

Ja koko artikkeli kuuluu näin:

"Suomalaisen korun juhlanäyttely Helsingissä
Kalevala Koru 25-vuotias

Finnish Design Centerissä Helsingissä avattiin eilen Kalevala Korun 25-vuotisjuhlanäyttely tasavallan presidentin puolison Sylvi Kekkosen kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Näyttelyn avauksen ja esittelyn suoritti Kalevala Korun toimitusjohtaja Sylvia Sarparanta.

Pieni, mutta erittäin edustava suomalaisten korujen juhlanäyttely  on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa on museomallien mukaan valmistettuja koruja ryhmiteltynä valmistusmateriaalin mukaan pronssi-, hopea- ja kultaryhmiin. Useimmat näistä koruista ovat kuuluneet Kalevala Korun valmistusohjelmaan alusta pitäen. Näiden korujen alkuperäiset mallit ovat peräisin rautakaudelta, viikinki- ja ristiretkien ajoilta.

Näyttelyn toisessa osassa on ryhmä koruja, jotka esittelevät eri taiteilijoiden töitä. 12 toimintavuoden jälkeen aloitti Kalevala Koru nimittäin uudenaikaisten suomalaisten korujen valmistuksen. Tämä alkoi korujen piirustuskilpailun julkistamisella, ja koska Suomessa oli tämän alan suunnittelu kokonaan uusi asia, ei suomalaisia korumuotoilijoita ollut vielä olemassakaan. Kilpailuun ottivat osaa muiden alojen taiteilijat, joukossa kaikkein nimekkäimpiäkin.

Ensimmäinen ammattinaan korumuotoilua pitänyt taiteilija on Eero Rislakki, joka työskenteli Kalevala Korussa 5 vuotta ja teki todella uraauurtavaa työtä modernin suomalaisen korun luomiseksi. Hänen työtään on jatkanut Kalevala Korun nykyinen taiteilija Börje Rajalin, jonka muotoilema hopeahimmeli toi v. 1960 Milanon Triennalessa kultamitalin sekä taiteilijalle että Kalevala Korulle."

Hyvin vanhaa, hyvin uutta... Samalla, suomalaisten korujen viitoittamalla tiellä ollaan yhä!

Mainion sähköisen vanhojen korujen kuvastomme sivuilla voi käydä fiilistelemässä vaikkapa millaisia koruja tehtiin tuolloin, 1960-luvun alussa. Eiköhän niistä moni mahtanut olla juuri tuossa artikkelin näyttelyssä.

Juhlavuoden nostalgiatunnelmissa

Saija

Labra tutkii ja oivaltaa

Kirsti Doukaksen maljakko Swarovskille

Unioninkadulla on taas uutta nähtävää. Kalevala Korun 75-vuotisjuhlavuoden ja myös Helsingin World Design Capital 2012 -vuoden viimeinen näyttely myymälässämme on muotoilija Kirsti Doukaksen Labra.

Kirsti Doukas, kultaseppä ja taiteen maisteri, on monien rakastettujen Kalevala Korujen suunnittelija, tunnetuimpina ehkä Vanamo ja Naisen ääni sekä Kulttuurivaikuttajat-sarja, joka tänä syksynä sai viimeisen osansa Aurora Karamzinin inspiroimasta sarjasta. Siitä kertoilinkin vähän jo aimmin täällä.

Hän on kuitenkin myös paljon muuta kuin korujen muotoilija. Aihepiiriltään laaja Labra osoittaa Kirsti Doukaksen monipuolisuuden ja on mielenkiintoinen jo pelkästään senkin vuoksi. 

Erityistä huomiota Labra-näyttelyssä kannattaa kiinnittää siihen, että vaikka muun muassa muotoilun valtionpalkinnon vuonna 2006 saneella taiteilijalla olisi valtavasti materiaalia myös retsospektiivseen näyttelyyn, on Labra koottu Kirstin tuoreista töistä. Lähes kaikki niistä ovat uniikkeja, mutta monissa on kuitenkin samalla tutkittu sarjavalmistuksen elementtejä ja uuden teknologian mahdollisuuksia. 

Tutkiva, pohdiskeleva ja utelias lähestymistapa muotoiluun ilmenee kaikkein selvimmin harmonisessa korutaiteen, tilataiteen ja kuvanveiston rajapinnoilla liikkuvassa teoksessa 1 Kor 13:13.

Tätä teosta voi todella hyvällä syyllä kutsua kryptiseksi - mutta minkä vuoksi - se selviää käymällä paikan päällä!

Kirsti Doukas: Labra

Unioninkatu 25, Helsinki

uudenvuodenaattoon asti

Havun takana on Marja

Kalevala Korulta tuli jouluksi myyntiin uusi joulukoriste, Havu. Havu on järjestyksessä sarjan kahdeksas koriste, eli kyllä sitä jouluperinteeksi voi oikeutetusti alkaa kutsua.

Nainen Havun, Juhlan ajan, Lapin taian, Soinnin, Revontulen, Idän tähden, Seimen ja Juhlayön takana on kultaseppä Marja Arola. Hän on suunnitellut tähän mennessä kaikki koristeet - ja eiköhän Havun seuraajakin mahda jo olla työn alla.

Tapasin Marjan työhuoneellaan, kuinkas muuten kuin joulutortuille tuoksuvalla sellaisella, ja juttelimme muiden kuulumisten vaihdon lomassa vähän myös joulukoristeista. Ja niitä muitakin kuulumisia tosiaan riittää, sillä Marja on energisimpiä tuntemiani ihmisiä. Hänellä on aina monta rautaa tulessa, aina uusia suunnitelmia hautumassa ja tiukemmissakin paikoissa aina lannistumaton mieli ja katse eteenpäin.

Uransa aikana Marja Arola on toiminut muun muassa yrittäjänä omalla toiminimellä, ollut pitkään töissä kultaseppänä Kalevala Korulla, toiminut koordinaattorina ja opettajana hyväntekeväisyysprojekteissa, kuten esimerkiksi Kultainen mahdollisuus -projektissa, jolla elvytettiin Ghanan vanhaa kultaseppäperinnettä perustamalla maahan alan koulu. Marjalla on ollut kaiken muun ohella myös jatkuvasti omaa korujen suunnittelu- ja valmistustoimintaa sekä näyttelyitä.

Ensimmäinen joulukuusenkoriste syntyi suunnittelukilpailun tuloksena vuonna 2005. Muistan jo silloin ajatelleeni, että nyt meni voitto oikeaan osoitteeseen. Marjan koristeet ovat täydellisesti sopusoinnussa hänen elämäniloisen ja lämpimän persoonansa kanssa, joka näkyy kaikessa alkaen runsaasta korumuotoilusta päätyen Marjan järjestämiin moniin ikimuistoisiin juhliin. Vuodenaikojen ja sesonkien mukaan elävä koti on ahkerasti sisustavalle esteetikko-emännälleen tärkeä paikka. Kukapa muu osaisi paremmin tulkita jouluisen tunnelman kodin korun kautta?
 
Marja kertookin, että joulukoristeen suunnitteleminen on hänelle niin mieluinen tehtävä, ettei sitä oikein voi kuvailla työksi. Se on iloa, jonka tuloksena syntyy valtava määrä luonnoksia. Niistä lopulta yksi valikoituu tuotantoon asti. Hylättyjä suunnitelmia Marja ei hyödynnä enää seuraavana vuonna, sillä silloin syntyvät taas uudet ideat.

(Kuva: Hertta Lehtovirta)

Tällä hetkellä Marja Arola kouluttaa päätyönään uusia käsiä alalle opettajana Suomessa. Hän sanoo, että nykyisessä työssään hän pystyy hyödyntämään kaikkea sitä, mitä on tähän asti elämässään oppinut ja korujen parissa tehnyt niin sarjatuotannossa kuin uniikkitöiden parissa. Into ja ilo ovat silminnähtävät.

Oikein mukavaa alkutalvea ja hiljalleen alkavaa pikkujoulukautta kaikille muillekin!

Toivoo

Saija

　

Inspiraatio!

Vesa Nilsson on suunnitellut Kalevala Korulle Helsingin designpääkaupunkivuoden teemaan Made in Helsinki-korusarjan, jonka suunnitteluun saivat osallistua Helsingin rakennusten korumaisia kohteita kuvaamalla myös pääkaupunkimme katujen tarkkasilmäiset tallaajat. Kuvista valittiin äänestyksen perusteella eri kaupunginosia edustavat kuvat, jotka Vesa muotoili koruiksi.

Tämän syksyn uutuuksiin kuuluvat mm. Fauna-sarjan veikeät eläimet, joista ainakin yhden tarkka saattaa bongata Aleksanterinkadulta. Vinkkinä voin kertoa, että turistien suosimassa kuvauskohteessa on paljon muutakin nähtävää notkeaniskaiselle. Toinen uutuus on Kauppakorkeakoulusta poimittu ilmava Chydenia.

Lahden Muotoiluinstituutista hopeasepäksi valmistuneella Vesa Nilssonilla on näyttely Helsinki Inspiraatio Kalevala Korun  myymälässä (Unioninkatu 25) 2.11.2012 asti. Näyttelyssä on esillä uniikkitöitä, muun muassa Vesan pakottamalla valmistama kuution muotoinen öljylamppu. Sitä voisi käyttää hyväna havaintoesimerkkinä siitä, mikä erottaa kultasepän hopeasepästä: kun kultaseppä tekee kuution, hän ottaa levyä, sahaa sen neliöiksi ja juottaa niistä kuution. Kun hopeaseppä tekee kuution, hän ottaa levyä, vasaran, muotoraudan ja vasaroi levyn venyttämällä ja supistamalla haluttuun muotoon. Juuri niin kuvan kuutio on syntynyt, suorasta levystä.

Vesa kertoili öljylamppunsa äärellä hopeasepäntaidon olevan maailmanlaajuisesti vähitellen vaipumassa unholaan. Hidastempoiselle työlle ei ole paljon tilaajia, ja ilman työn jatkajaa vanhojen  mestarien taidot ovat vaarassa kadota heidän mukanaan manan majoille.

Sympaattisen hopeasepän sympaattisista töistä hellyyttävimpiä näyttelyssä taitavat olla kuitenkin opiskeluajoilta olevat kynttilänjalat.  Niihin liittyy romanttinen tarina:  nuori ja rakastunut, mutta tavanomaisen niukkaa opiskelijaelämää viettävä hopeasepänalku tahtoi viedä kauniin neidon hienosti syömään. Ravintolaillalliseen tarvitaan rahaa, rahaa järjestyy ansioita kasvattamalla, ansiot kasvavat jotain myyden, jotain myytävää syntyy tekemällä jotain ostettavaa - kuten vaikkapa mustarautaisia kyttilänjalkoja! Kynttilänjalat muuttuivat illalliseksi ja kaunis neito sittemmmin kauniiksi rouvaksi. 

Siis Helsinki Inspiraatio 2.11.2012 asti, ja siitä eteenpäin tietysti Made in Helsinki. Vielä pitkään WDC-vuoden jälkeenkin,

povaa
Saija