Ammattina alkemisti, kävi taas mielessä, kun käsillä oli työ nimeltä Rotunda.
Rotunda on muotoilija Börje Rajalinin suunnittelema hopea- ja savukvartsisarja syksyn uutuusmallistosta. Börje Rajalin on suunnitellun Kalevala Korulle kunnioitettavasti vuodesta 1956, jolloin hän tuli yritykseen taiteelliseksi johtajaksi ja pääsuunnittelijaksi.
Rajalinin työhön kuului sekä uusien mallien suunnittelua muinaiskorujen pohjalta, kuten hänen aivan ensimmäinen työnsä talossa, Metsäpirtin korut, että kokonaan modernien korujen suunnittelua. Vastapainoksi muotoilultaan runsaalle perinnekorumallistolle hän suunnitteli äärimmäisen pelkistettyjä hopeakoruja, joissa käytettiin usein myös suomalaisia kiviä. Osa koruista on niin identifioitu suunnittelijaansa, että ne ovat lopulta saaneet hänen nimensäkin, kuten Rajalinin sormus ja Rajalinin risti.
Rajalin sai tunnustusta korumuotoilutyölleen mm. voittamalla Milanon Triennaalista kultamitalin vuonna 1960 työllään Hopeahimmeli. Upea korukivirannekoru Tokio puolestaan kiersi vuosia maailmalla näyttelyissä ennen päätymistään Taideteollisuusmuseon kokoelmiin.
Muotoilun moniosaajaksi Rajalinin tekee suvereeni mittakaavojen ja materiaalien hallinta. Jokaiselle Helsinkiläiselle 34 vuoden aikana tutuiksi tulleet metrovaunut ovat Rajalinin ja Antti Nurmesniemen yhdessä suunnittelemia; presidentin salonkivaunu hänen sisustamansa. Jopa laivanrakennusteollisuus on tullut tutuksi sisustussuunnittelutöiden kautta. Börje Rajalin on suunnitellut myös esimerkiksi keittiöastioita, ruokailuvälineitä ja kirkkohopeita, ja opettanut Taideteollisessa oppilaitoksessa. Lisäksi työ näyttelyarkkitehtina on vienyt häntä maailman lähes joka kolkalle.
Terävänäköisyys ja kyky lukea aikaa ilmiöineen lienevät mahdollistaneet Rajalinin harvinaisen monipuolisen uran. Ne, ja karttunut elämänkokemus tekevät hänestä erittäin mielenkiintoisen ja miellyttävän persoonan, sain todeta kun tapasimme keväällä. Voi olla, että jokainen ihminen on laulun arvoinen, mutta hän ansaitsisi kirjan.
Ai niin, miksi Rotunda saa kultasepän tuntemaan itsensä alkemistiksi?
Koska osat ovat valmistusvaiheessa niin kovin maskuliinisia, särmikkäitä, koneenosamaisia ja melkeinpä vähän rumiakin. Ja miten sitten valmis koru onkin hienostunut, ylellinen, tyylikäs. Ei koru valmiinakaan ole varsinaisesti tyttömäinen. Sen sijaan se on äärimmäisen naisellinen. Siinä on vissi ero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti