Kalevala Koru 50 vuotta sitten

Kalevala Koru on niin vanha yritys, että juhlavuosiakin on nipussa jo kunnioitettava määrä. Tässä arkistojen kätköistä muisteloita yhdestä, jonka aikoihin suurin osa meistä nykyisistä työntekijöistä ei ollut edes syntynyt.



"Taiteilija Börje Rajalinin suunnittelemat, hopeasta taotut rannerengas ja kaulakoru savukvartsiitteineen kuuluvat Kalevala Korun 25-vuotisjuhlanäyttelyn esineistöön."  kertoi kuvateksti Kansan Uutisissa vuonna 1962.

Ja koko artikkeli kuuluu näin:

"Suomalaisen korun juhlanäyttely Helsingissä
Kalevala Koru 25-vuotias

Finnish Design Centerissä Helsingissä avattiin eilen Kalevala Korun 25-vuotisjuhlanäyttely tasavallan presidentin puolison Sylvi Kekkosen kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Näyttelyn avauksen ja esittelyn suoritti Kalevala Korun toimitusjohtaja Sylvia Sarparanta.

Pieni, mutta erittäin edustava suomalaisten korujen juhlanäyttely  on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa on museomallien mukaan valmistettuja koruja ryhmiteltynä valmistusmateriaalin mukaan pronssi-, hopea- ja kultaryhmiin. Useimmat näistä koruista ovat kuuluneet Kalevala Korun valmistusohjelmaan alusta pitäen. Näiden korujen alkuperäiset mallit ovat peräisin rautakaudelta, viikinki- ja ristiretkien ajoilta.

Näyttelyn toisessa osassa on ryhmä koruja, jotka esittelevät eri taiteilijoiden töitä. 12 toimintavuoden jälkeen aloitti Kalevala Koru nimittäin uudenaikaisten suomalaisten korujen valmistuksen. Tämä alkoi korujen piirustuskilpailun julkistamisella, ja koska Suomessa oli tämän alan suunnittelu kokonaan uusi asia, ei suomalaisia korumuotoilijoita ollut vielä olemassakaan. Kilpailuun ottivat osaa muiden alojen taiteilijat, joukossa kaikkein nimekkäimpiäkin.

Ensimmäinen ammattinaan korumuotoilua pitänyt taiteilija on Eero Rislakki, joka työskenteli Kalevala Korussa 5 vuotta ja teki todella uraauurtavaa työtä modernin suomalaisen korun luomiseksi. Hänen työtään on jatkanut Kalevala Korun nykyinen taiteilija Börje Rajalin, jonka muotoilema hopeahimmeli toi v. 1960 Milanon Triennalessa kultamitalin sekä taiteilijalle että Kalevala Korulle."

Hyvin vanhaa, hyvin uutta... Samalla, suomalaisten korujen viitoittamalla tiellä ollaan yhä!

Mainion sähköisen vanhojen korujen kuvastomme sivuilla voi käydä fiilistelemässä vaikkapa millaisia koruja tehtiin tuolloin, 1960-luvun alussa. Eiköhän niistä moni mahtanut olla juuri tuossa artikkelin näyttelyssä.

Juhlavuoden nostalgiatunnelmissa

Saija

Labra tutkii ja oivaltaa

Kirsti Doukaksen maljakko Swarovskille

Unioninkadulla on taas uutta nähtävää. Kalevala Korun 75-vuotisjuhlavuoden ja myös Helsingin World Design Capital 2012 -vuoden viimeinen näyttely myymälässämme on muotoilija Kirsti Doukaksen Labra.

Kirsti Doukas, kultaseppä ja taiteen maisteri, on monien rakastettujen Kalevala Korujen suunnittelija, tunnetuimpina ehkä Vanamo ja Naisen ääni sekä Kulttuurivaikuttajat-sarja, joka tänä syksynä sai viimeisen osansa Aurora Karamzinin inspiroimasta sarjasta. Siitä kertoilinkin vähän jo aimmin täällä.

Hän on kuitenkin myös paljon muuta kuin korujen muotoilija. Aihepiiriltään laaja Labra osoittaa Kirsti Doukaksen monipuolisuuden ja on mielenkiintoinen jo pelkästään senkin vuoksi. 

Erityistä huomiota Labra-näyttelyssä kannattaa kiinnittää siihen, että vaikka muun muassa muotoilun valtionpalkinnon vuonna 2006 saneella taiteilijalla olisi valtavasti materiaalia myös retsospektiivseen näyttelyyn, on Labra koottu Kirstin tuoreista töistä. Lähes kaikki niistä ovat uniikkeja, mutta monissa on kuitenkin samalla tutkittu sarjavalmistuksen elementtejä ja uuden teknologian mahdollisuuksia. 

Tutkiva, pohdiskeleva ja utelias lähestymistapa muotoiluun ilmenee kaikkein selvimmin harmonisessa korutaiteen, tilataiteen ja kuvanveiston rajapinnoilla liikkuvassa teoksessa 1 Kor 13:13.

Tätä teosta voi todella hyvällä syyllä kutsua kryptiseksi - mutta minkä vuoksi - se selviää käymällä paikan päällä!

Kirsti Doukas: Labra

Unioninkatu 25, Helsinki

uudenvuodenaattoon asti

Havun takana on Marja

Kalevala Korulta tuli jouluksi myyntiin uusi joulukoriste, Havu. Havu on järjestyksessä sarjan kahdeksas koriste, eli kyllä sitä jouluperinteeksi voi oikeutetusti alkaa kutsua.

Nainen Havun, Juhlan ajan, Lapin taian, Soinnin, Revontulen, Idän tähden, Seimen ja Juhlayön takana on kultaseppä Marja Arola. Hän on suunnitellut tähän mennessä kaikki koristeet - ja eiköhän Havun seuraajakin mahda jo olla työn alla.

Tapasin Marjan työhuoneellaan, kuinkas muuten kuin joulutortuille tuoksuvalla sellaisella, ja juttelimme muiden kuulumisten vaihdon lomassa vähän myös joulukoristeista. Ja niitä muitakin kuulumisia tosiaan riittää, sillä Marja on energisimpiä tuntemiani ihmisiä. Hänellä on aina monta rautaa tulessa, aina uusia suunnitelmia hautumassa ja tiukemmissakin paikoissa aina lannistumaton mieli ja katse eteenpäin.

Uransa aikana Marja Arola on toiminut muun muassa yrittäjänä omalla toiminimellä, ollut pitkään töissä kultaseppänä Kalevala Korulla, toiminut koordinaattorina ja opettajana hyväntekeväisyysprojekteissa, kuten esimerkiksi Kultainen mahdollisuus -projektissa, jolla elvytettiin Ghanan vanhaa kultaseppäperinnettä perustamalla maahan alan koulu. Marjalla on ollut kaiken muun ohella myös jatkuvasti omaa korujen suunnittelu- ja valmistustoimintaa sekä näyttelyitä.

Ensimmäinen joulukuusenkoriste syntyi suunnittelukilpailun tuloksena vuonna 2005. Muistan jo silloin ajatelleeni, että nyt meni voitto oikeaan osoitteeseen. Marjan koristeet ovat täydellisesti sopusoinnussa hänen elämäniloisen ja lämpimän persoonansa kanssa, joka näkyy kaikessa alkaen runsaasta korumuotoilusta päätyen Marjan järjestämiin moniin ikimuistoisiin juhliin. Vuodenaikojen ja sesonkien mukaan elävä koti on ahkerasti sisustavalle esteetikko-emännälleen tärkeä paikka. Kukapa muu osaisi paremmin tulkita jouluisen tunnelman kodin korun kautta?
 
Marja kertookin, että joulukoristeen suunnitteleminen on hänelle niin mieluinen tehtävä, ettei sitä oikein voi kuvailla työksi. Se on iloa, jonka tuloksena syntyy valtava määrä luonnoksia. Niistä lopulta yksi valikoituu tuotantoon asti. Hylättyjä suunnitelmia Marja ei hyödynnä enää seuraavana vuonna, sillä silloin syntyvät taas uudet ideat.

(Kuva: Hertta Lehtovirta)

Tällä hetkellä Marja Arola kouluttaa päätyönään uusia käsiä alalle opettajana Suomessa. Hän sanoo, että nykyisessä työssään hän pystyy hyödyntämään kaikkea sitä, mitä on tähän asti elämässään oppinut ja korujen parissa tehnyt niin sarjatuotannossa kuin uniikkitöiden parissa. Into ja ilo ovat silminnähtävät.

Oikein mukavaa alkutalvea ja hiljalleen alkavaa pikkujoulukautta kaikille muillekin!

Toivoo

Saija