Olen varttunut kyläkaupassa, jonka isovanhempani perustivat sotien jälkeen, jälleenrakennuskaudella. Kylä oli väärällään lapsia, lisää taloja rakennettiin ja pienetkin tilat elättivät pesueen.
Vanhempani jatkoivat kaupan pitämistä aikana, kun ei enää ollut koulua, mutta oli posti ja pankki ja kesällä vilskettä, kun kaupunkilaiset – mikä nimike kattoi kaikki kesäasukkaat – tulivat mökeilleen tai pystyttivät rannoille uusia.
Minusta ei tullut kolmannen polven kauppiasta. Muutin kaupunkiin, kuten moni muukin ikäluokastani. Pelkkä maanviljelys ei enää elätä montaakaan naapurustossa, eikä kylällä ole kauppaa, pankkia tai postia. Rannoille tullaan sentään yhä viettämään kesää uusien sukupolvien voimin.
Ehkä taustastani johtuen olen ollut vähän jäärä. Olen kyllä huomannut, että lähikauppaani on tullut Matkahuollon toimipiste, jossa tulevan postin nurkka on lattiasta kattoon täynnä erikokoisia pahvilaatikoita. Olen huomannut, että tyttäret istuvat päät yhdessä nenä kiinni näytössä selailemassa nettimuotia. Sinnikkäästi olen silti ostanut vaatteeni, astiani, huonekaluni ja ruokani perinteisestä kaupasta, jonne astutaan jotakin vailla ovesta sisään ja tavaran kanssa siitä ulos.
On tuntunut kivalta saada henkilökohtaista palvelua ja auttaa kivijalkakauppoja säilymään.
Paitsi että ihan aina henkilökohtainen palvelu ei ole ollut hyvää, valikoima on ollut suppea, omaa kokoa ei tarjolla tai kaupoissa juokseminen on muuten uuvuttanut.
En ole enää aivan yhtä jäärä. Jos kodinkoneet joutuu kuitenkin etsimään netistä, niin miksei niitä saman tien tilaakin sieltä? Jos pienikokoinen tytär löytää mieleisensä ja sopivan rippimekon nettikaupasta, niin sieltähän se on vaivattomin hankkia. Ajat muuttuvat. Ehkäpä jopa aikuinen ja kevyttä muutosvastarintaa poteva voi muuttua niiden mukana, kun uuden plussapuoli alkaa painaa tarpeeksi.
En silti usko kivijalkakauppojenkaan katoavan. Aina me asiakkaat haluamme myös hypistellä, sovittaa, saada asiantuntevia neuvoja. Ehkäpä pikkuliikkeet alkavat kilpailla omilla, kapeilla erikoisosaamisalueillaan? Ehkä ne alkavat tarjota murrosvaiheen jälkeen jotain, mitä netistä ei saa, olipa se sitten valikoimaa tai palvelua. Ehkä kivijalka ja nettikauppa löytävät yhteisen tavan toimia molempien hyväksi.
Sitä toivon eniten, sillä myöskään kaikki, mitä netissä kiiltää, ei ole kultaa. On helppo klikata ostoskoriin vaate, joka maksaa jossakin kaukana tehtynä ja kotiin toimitetuna pari euroa. Silloin valitettavasti vain voi olla melkoisen varma siitä, että eettisellä puolella ei kaikki ole kunnossa. Tuttuus ja luotettavuus ovat valttia sekä kivijalassa että verkossa.
Oman juhlamekkoni muuten ostin kirpputorilta, ja olen siihen vallan tyytyväinen. Se on taattua suomalaista työtä noin 40 vuoden takaa. Eettisyydestä ei epäilystäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti