tag:blogger.com,1999:blog-8615833551741023759.post7060338715073246234..comments2024-02-08T11:23:41.187-08:00Comments on Kultasepän tunnustuksia: Isän kanssaSaijahttp://www.blogger.com/profile/16159581084413590262noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-8615833551741023759.post-28776649327958753282011-12-07T04:56:45.966-08:002011-12-07T04:56:45.966-08:00Kiitos, samalla mitalla takaisin :)Kiitos, samalla mitalla takaisin :)Asteroidihttps://www.blogger.com/profile/03939847306825335009noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8615833551741023759.post-9919593478814460272011-12-06T12:01:36.360-08:002011-12-06T12:01:36.360-08:00Kiitos kommentistasi - ja kyllä, olen kiitollinen ...Kiitos kommentistasi - ja kyllä, olen kiitollinen lapsuudestani ja niistä eväistä mitä sieltä olen saanut.<br /><br />Mutta... Niinpä niin. Vaikka jokainen vanhempi kai tekee parhaansa lastensa eteen, niin eihän se aina automaattisesti kovin paljon ole. Lapsena ei voi ymmärtää vanhempiensa taustoista, elämäntilanteista tai muista syistä johtuvaa, ehkä etäistä, ehkä muuten surua aiheuttavaa käytöstä. Ei sitä aikuisenakaan hyväksyä tarvitse, mutta oman elämänlaadun kannalta olisi hyvä, jos siihen pystyisi ottamaan ajallisen etäisyyden lisäksi emotionaalista välimatkaa. Koko elämän mukana kulkeva osattomuuden tunne on turhan raskas painolasti.<br /><br />En tiedä onko kohdallasi edes kyse siitä, mutta niin täydellistä lapsuutta tuskin on kenelläkään, ettei sen jotakin osa-aluetta joutuisi aikuisiällä tutkailemaan. Eri asia sitten, mitkä puolet koko paketista nimeltä lapsuus nousevat ja jäävät päällimmäiseksi.<br /><br />Menneisyys on mikä on. Sitä ei mikään mahti muuta. Sen sijaan nykyisyyteen ja tulevaisuuteen voi jopa pikkiriikkisen omilla valinnoillaan vaikuttaa. <br /><br />Onnellista joulunodotusta, vieläkin onnellisempaa tulevaa vuotta!Saijahttps://www.blogger.com/profile/16159581084413590262noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8615833551741023759.post-91822272082407568272011-12-02T06:37:45.270-08:002011-12-02T06:37:45.270-08:00Vanhempana ja isänä tärkeintä on kuitenkin läsnäol...Vanhempana ja isänä tärkeintä on kuitenkin läsnäolo ja lapsi kyllä vaistoaa sen, että hänestä välitetään. Juuri se, että osallistutaan yhdessä vaikka arkiaskareisiin, on lapselle hyvin tärkeää ja sekin riittää.<br /><br />"Entisajan" vanhemmilla, varsinkin maalla eläneillä, tuskin on ollut aikaa ja energiaa puuhastella lastensa kanssa pitkän työpäivän päätteeksi.<br /><br />Oma isäni ei juurikaan ollut läsnä. Hän meni menojaan ja itselläni oli tunne että olen tiellä enkä kovin rakas. Tiedän ettei ehkä ole kovin fiksua arvostella isäänsä julkisesti, mutta halusin tuoda tämänkin näkökulman. Sillä on suuri merkitys sekä lapsen että kehittyvän aikuisen itsetunnolle. <br /><br />Elämänohje: "mitä enemmän lapsilleen antaa, sitä enemmän heiltä myös saa" oli näemmä kadoksissa hänen kohdallaan.<br /><br />Ennen sukupuolineutraalisuutta rajoitti työn luonne. Miesten työt vaativat usein lihaksia, enkä usko, että isoilla sormilla neulominenkaan olisi ollut kovin sujuvaa saatikka kaunista katseltavaa ;). Toki paljon töitä olisi voinut jakaa myös ennen ja niinhän oli esimerkiksi kohdallasi.<br /><br />Ole siksi onnellinen saamastasi läsnäolosta ja muista isääsi lämmöllä : )<br /><br />Asteroidiasteroidihttps://www.blogger.com/profile/12616174625985642937noreply@blogger.com