sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vapaapäivän tuttu



Kun loputkin koulut tällä viikolla alkavat ja omatkin lomat on vietetty, on pakosti todettava, että syksyhän se sieltä taas saa. Mennyt viikonloppu oli  siis eräällä tapaa kesän viimeinen, näyttipä mittari alkavalla viikolla sitten mitä tahansa lukemia.

Tähän "kesän viimeiseen" viikonloppuuni sisältyi eräs aivan poikkeuksellinen tapaus: päivä yksin mökillä. Ja millainen päivä! Ei ollut liian kuuma, ei kylmä, ei satanut, tuuli liikkui puiden latvoissa juuri sopivasti. Kukaan ei tarvinnut mitään. Pesukone, nurmikko ja villakoirat odottivat ihan muualla, minulla oli vapaapäivä.

Kun ketään ei ole näkemässä, voi syödä koko päivän pelkkää karkkia, jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu, voi nakertaa välillä hapankorppua. Murustelu ei haittaa: muurahaiset vain kiittävät.

Asu on vapaa mutta vallaton. Ruma, mukava mekko pääsee käyttöön ja toimii - myös nurinpäin. Sänky saa jäädä petaamatta, koska sitä saattaa tarvita päiväunikäyttöön ihan koska tahansa. Vaikka toisaalta: riippumattokin olisi kerrankin varmasti vapaana...

Jotta en ihan kokonaan olisi erkaantunut sivistyneen maailman tavoista, päätin omistaa täydelliseltä tekemättömyydeltä yli jääneen vapaa-aikani lukemiselle. Lauantaina tuli kuluneeksi sata vuotta Tove Janssonin syntymästä, joten luettavaksi valikoitui Muumi-kirjojen (saarimökin minikirjaston lähes pakollista valikoimaa) ohella itseoikeutetusti Tuula Karjalaisen kirjoittama Janssonin elämäkerta Tove Jansson - tee työtä ja rakasta.

Kaiken muun mielenkiintoisen ohella kirjasta löytyi jotain kovin tuttua.

Eräässä kirjan kuvassa oli nimittäin Janssonin pitkäaikainen ystävä, Eva Konikoff. Hän muutti vuonna 1941 Suomesta sotaa pakoon Amerikkaan, ja jäi sinne pysyvästi. Kuvassa jylhäpiirteinen Konikoff nojaa polviinsa. Toisessa ranteessa on kello, toisessa aivan ilmiselvästi Kalevala Korun tuttu Merjalaisranne! Kyllä kyllä, onhan tietenkin varsin luontevaa, että suomalaisnaisella on Kalevala Koru kädessään, mutta silti tuntui hienolta huomata se nimenomaan Amerikkaan jääneellä emigrantilla, joka oli maailmankansalainen muutenkin.


On mahdoton sanoa, onko koru lahja Suomesta, onko Konikoff ostanut sen itse täältä ennen lähtöään vai onko se ehkä hankittu New Yorkiin 1940-luvun lopussa perustetusta Kalevala Korun myymälästä (Finnish Art Shop Inc.). Selvää kuitenkin lienee, että koru on merkinnyt kantajalleen muutakin kuin koristetta - kuten korut niin usein merkitsevät.




Koru yhdistää, yli aikojen ja mantereiden.


Seesteistä viikkoa itse kullekin, mieluusti Janssonin tuotannon parissa, toivottaa

Saija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti