sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Hyvää yhdessä

Musiikkitalon Agora-salia

Kalevala Korulla ja omistajajärjestöllämme Kalevalaisten Naisten liitolla on kulttuurisäätiö, joka jakaa kerran vuodessa apurahoja kulttuuriperinteeseen liittyvään tutkimukseen, julkaisutoimintaan, esittävään taiteeseen ja kädentaitoihin.
  
367 hakijan joukosta valikoitui tänä vuonna 22 apurahansaajaa, joista osan tapasin Helsingin Musiikkitalolla 18.6. pidetyssä apurahanjakotilaisuudessa, josta ei puuttunut iloa eikä väriä. Siitä piti huolen vuoden teema kulttuuri muuttuvan suomalaisuuden siltana, jonka mukaisesti yleisökin pääsi opettelemaan guinealaisia rytmejä.

Apurahansaajien puolesta kiitospuheen pitivät vastavalmistuneet teatteritaiteen ohjaajat Laura Ikonen ja Eveliina Heinonen. Heidän puheensa huipentui tarttuvaan sloganiin Tehdään hyvää taidetta - tehdään taiteella hyvää. Siinäpä se kiteytettynä. 

Lauran ja Eveliinan apurahan avulla esikoululaiset pääsevät jakamaan erilaisia maailman synty -aiheisia tarinoita saduttamisen ja soveltavan draaman keinoin. Työpajoja on tarkoitus pitää erityisesti alueilla, joilla on paljon eri kulttuureista tulevia lapsia, ja näin ollen heillä myös useisiin eri kansanperinteisiin ja uskontoihin pohjaavia tarinoita maailman synnystä. Apurahan turvin työpajat voidaan tarjota maksuttomina esiopetusryhmille.

Paitsi mukavaa toimintaa lapsille, on työpajan tavoitteena myös lisätä kulttuurien välistä ymmärrystä. Hieno projekti lapsille ja aivan varmasti antoisa sen vetäjillekin.

Jututin myös LOUHI-korukurssin ideoijia hopeaseppä Heidi Pesua, muotoilija Henna Hokkasta ja kultaseppä Teija Halosta, joilla niin ikään on halu auttaa muita oman ammatillisen osaamisensa välinein. Heillä oli viime vuonna Hämeenlinnan seudulla upea Lähde lentoon -korukurssi erityislasten ja mielenterveyskuntoutujien omaishoitajille. 

Halu virkistää ajatuksia ja tuoda energiaa arkeen olivat päällimmäisinä ajatuksina, kun ohjaajat lähtivät työstämään projektia. Projektissa osallistujien kanssa keskityttiin elämän positiivisiin puoliin yhdessä tekemisen, luovuuden, kekseliäisyyden ja onnistumisen keinoin. Kurssin lopuksi valokuvaaja Terho Aalto kuvasi työt tekijöidensä yllä erilaisissa miljöissä ja kuvista koostettiin Kuningattaren käädyt -näyttely. 

Omaishoitajien jälkeen suunnitelmissa oli vastaavanlainen korutyöpaja kehitysvammaisille, ja sen toteuttamiseen työryhmä sai nyt apurahan. Toiveissa olisi lopuksi järjestää valmistuneista töistä näyttely. Oma työtila galleriatiloineen kuuluu työryhmän tulevaisuudenhaaveisiin. Toivottavasti haave toteutuu, sillä tämä ryhmä ei todellakaan toteuta sanontaa "kel' onni on, se onnen kätkeköön", sillä

-Korujen tekeminen on meistä niin ihanaa, että haluamme antaa muillekin mahdollisuuden siihen!

Laura, Eveliina, Heidi, Teija, Henna ynnä kaikki muut apurahansaajat: teillä on tahto yhdistää omat erityislahjanne hyvän tekemiseen. Toivottavasti teillä on nyt myös entistä paremmat mahdollisuudet siihen. Paljon onnea!


Seuraavan vuoden erityisteema on runon voima arjessa. Apurahojen haku alkaa Kalevalan päivänä vuonna 2014, mutta ajatusta kannattaa haudutella jo nyt - ellei se peräti ole valmiina vain toteutumistaan odottamassa...

Toivoo 

Saija


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

... jonka merkkinä tämä sormus on


Pilvettömänä alkukesän päivänä kuningaskunnassa tapahtui suuria, kun hoviväen ja kansan hurratessa prinsessa vannoi valan suuren meren tuolta puolen tulleen urhon kanssa. Hääpuvun laahus oli valkoinen ja laaja kuin laivan purje, ja nimettömään pujotetun sormuksen loiste löi lähes vertoja morsiamen sädehdinnälle.

Tasavallassa eräs kultaseppä teki nettietsintöjä hakusanoinaan  muun muassa "Maddes ring", ja putosi maan pinnalle. Osumien yleisin sisältö koski sormuksen hintaa. Voi arkisuuden ankeutta! Se siitä sadunhohtoisesta hääkimalluksesta. Miten tylsää,  jos sormusparka latistetaan vain hintansa arvoiseksi...

Sormus on avioliiton vahvin ulkoinen merkki. Se on raamatussakin mainittu luottamuksen ja ystävyyden symboliksi. Ainakin jo antiikin Roomassa sormus on ollut miehen uskollisuutta merkitsevä lahja kihlatulleen. Meillä Suomessa ja Ruotsissa on omana erikoisuutenamme naisen kaksi sormusta: kihla- ja vihkisormukset. Kanssasiskot muissa maissa joutuvat tyytymään yhteen.

Kaksi sormusta naisen, ja yksi miehen nimettömässä kertovat sanoitta ulkopuolisillekin parin lupauksesta rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Symbolimerkitys on niin vahva, että eräs tuntemani hehkeä nuori nainen käytti vieraammassa seurassa sormuksia, vaikka ei ollutkaan naimisissa. Turhan läheiseen tuttavuuteen pyrkivät sai nimittäin helpoiten ruotuun viittaamalla sormuksiin, eikä kenenkään tarvinnut tuntea itseään henkilönä torjutuksi. Ah, naimisissa. Miten sääli, mutta minkäs teet?

Koska avioliittolupaus annetaan iäksi, sormuksen valinta onkin oma lukunsa. Sen pitäisi miellyttää nyt ja vuosien kuluttua, kestää kulutusta, ehkä koonmuutoksiakin sekä toimia arjessa ja juhlassa. Joskus alkuperäinen sormus katoaa tai kuluu niin, että se on korvattava uudella. Sormusten vaatimuslista on niin pitkä, että loppujen lopuksi voisi olla aika ihanaa, jos esimerkiksi kymmenennen hääpäivän kunniaksi aviopari valitsisi joka tapauksessa yhdessä uudet sormukset. Voin kuvitella, että niiden sormusten valitseminen olisi vieä ensimmäistäkin kertaa muistorikkaampi ja romanttisempi hetki.

Sillä eihän tärkeintä ole lupaaminen. Tärkeintä on lupauksen pitäminen.

Onnellista kesää!

Toivoo

Saija